Juttelin eilen kampaajani kanssa työelämästa ja nuorista. Hän kertoi, että ei enää ota työharjoittelijoita kampaamoonsa. Koska a) nuorilta on hukassa aivan perustaidot ihmisten välisestä kanssakäymisestä, alkaen sanoista "hei" ja "kiitos" b) koska työharjoittelijat eivät halua tehdä tavallisia perustöitä, vaan kokeilla uutta ja erikoista ja c) koska työharjoitteluun tullaan niin raakileina, että työpaikalla pitää opettaa kädestä pitäen kaikki perusjututkin ja siihen ei yrittäjällä ole aikaa.
Viimeisen kohdan korjaa aika. Varsinkin käsityöammatissa taito kasvaa tekemällä.
Harvaa ammattia kuitenkaan opitaan niin, että tehdään vain kivat ja erikoiset jutut ja jätetään tylsemmät rutiinityöt tekemättä.
Entä ihmisten välinen kanssakäyminen? Eikös "hei" ja "kiitos" kuulu meidän jokaisen perussanastoon? Sekin taito saattaisi kehittyä - no, ihan käyttämällä noita sanoja. Arjessa, joka päivä, tuttujen ja varsinkin outojen kanssa. Työelämässä niiden opettelu on vähän myöhäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva kuulla, mitä sinä mietit. Heitä kommentti!