Aamukahvikeskustelu

Joskus aamukahvin ääressä höpistään niitä näitä. Joskus taas käydään sellaisia keskusteluja, että jää itsellekin koko päiväksi hyvä mieli.

Tänään aamukahvin aikaan työhuoneeni ovelle tuli työkaveri, kohtuullisen kokoisen organisaation vetäjä. Kysyi onko hetki aikaa. Hän halusi pallotella ajatuksiaan, saada tukea ja neuvoja viestintään.
Hän koki, että palaverikäytännöt ovat hyvällä mallilla, mutta silti asiat eivät välttämättä kaikin paikoin etene toivotulla tavalla. Hän halusi saada asiat rullaamaan  ilman turhaa paimentamista ja vahtimista. Keskustelimme pitkään ja mietimme näkökulmia puolin ja toisin. Mietimme mitä hän itse voisi tehdä ja miten tukea organisaationsa esimiehiä heidän työssään.

Keskustelun loppupuolella kysyin, miten minä voisin auttaa häntä eteenpäin asiassa. Hänen silmänsä kirkastuivat: "Sinähän autoit jo!" Iltapäivällä sain vielä sähköpostiviestin, jossa hän kiitti saamistaan ideoista ja innostuksesta. Hän oli pohtinut asioita eteenpäin ja löytänyt konkreettisia käytännön toimintatapoja, joilla viedä asioita haluamaansa suuntaan.

Minulle tämä keskustelu tarjosi oivalluksen: kaikkei palkitsevin työn tekeminen ei välttämättä ole sellaista konkreettista puurtamista, josta jää tuotos; powerpoint-show, juttu intranetin uutisvirtaan, henkilöstölehti, sähköpostikirjeenvaihtoa, muistioita tms. Joskus parasta ja tuottavinta työntekoa onkin hyvä keskustelu, johon molemmat osapuolet paneutuvat ja jonka seurauksena kumpikin oivaltaa jotain uutta.