Lista oli pitkä: kodin perusteellinen siivous, pyykkihuoltoa, omenoiden poimimista, viikon ruokaostokset, tyttöjen kuljetukset ratsastustunnille, lämmitysöljyn tilaaminen, opiskelutehtävän tekeminen... Listalle kertyi myös sellaisia juttuja, joita haluan tehdä viikonloppuna, kuten sämpylöiden leipominen ja pitkä juoksulenkki sekä puolukan poimintaa. Vaatekaappikin olisi hyvä käydä läpi ja siirtää kesävaatteet säilytykseen.
Alkava viikonloppu tuntui raskaalta jo ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa.
Lauantaina aamulla touhusin siivouksen alulle ja vein tytöt tallille. Samalla reissulla satuin juttusille touhukkaan ja iloisen seniorikansalaisen kanssa. Hänellä oli sadonkorjuukausi kiivaimmillaan menossa, kasvimaalla oli nostettavana yhtä ja toista, mansikkamaata kunnostettavana ja kellarin siivouskin suunnitteilla. Hän totesi siinä jutellessamme, että "tänään nostetaan perunaa, mutta sittenhän tuleekin pyhä, niin loput hommat jää maanantaihin."
Mietin hänen kommenttiaan pitkin päivää. Mikä suuri viisaus onkaan siinä, että sunnuntai on oikeasti pyhäpäivä, jolloin levätään töistä! Minua vanhempi sukupolvi vielä sen osaa - minulla ja ehkä muillakin ikätovereillani tuntuu olevan taipumus täyttää viikonlopun lepopäivätkin kauhealla touhuamisella. Siinä käy helposti niin, ettei jää aikaa sellaisella lepäämiselle, joka oikeasti auttaa jaksamaan taas seuraavan työviikon.
Tein viikonlopun työlistalleni muutoksia. Koti on siivottu ja ruokaa hankittu. Omenoitakin ehdin poimia ja leipoa ne sämpylät. Mutta lisäsin listaan päiväunet ja pudotin osan tehtävistä kokonaan pois. Näillä eväillä lähdetään huomenna maanantaina kohti uutta, tehokasta työviikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva kuulla, mitä sinä mietit. Heitä kommentti!