Olen viime aikoina laatinut koulutusmateriaalia vuorovaikutuksesta sekä tunneilmaston ja organisaation ilmapiirin johtamisesta. Aihetta on käsitelty kahtena koulutuspäivänäkin.
Koulutusten ja keskustelujen perusteella moni tuntuu tunnistavan haastavat vuorovaikutustilanteet ja sellaiset hetket, kun itselläkin alkaa "vanha aatami" nousta: posket punehtuu ja päässä kohisee ja kohta jo suustakin pääsee kaikki mikä on joskus jäänyt sanomatta. Vuorovaikutustaitojen vahvistamisen tarve tunnistetaan.
Valtaosa päivittäin kohtaamistani ihmisistä on insinöörejä tai muuten teknisen alan ihmisiä. Jämptejä, huolellisia ja tarkkoja, samalla ihania, lämpimiä, välittäviä tyyppejä. He pitävät lämmöllä huolta ihmisistään. Mutta lähes joka keskustelu, jonka olemme vuorovaikutustaidoista käyneet, tulee jossain vaiheessa toteamukseen, että kun on se kuitenkin aika haastaavaa tuo ihmisten kanssa työskentely - ne kun eivät toimi samalla tavalla kuin koneet. Tunneilmastosta ja omien tunteiden ohjaamisesta puhuttaessa alkaa jo tuntua epämukavalta. Aistin rivien välistä, että aihe tuntuu olevan vähän pehmo töihin, teollisuuteen, miesten maailmaan...
Tällä hetkellä tunnen itse epävarmuutta. Miten löytää tapa viedä hyvää asiaa eteenpäin? Millaista kieltä minun pitäisi käyttää, jotta pääsemme samalla taajuudelle insinöörien kanssa?
Ehkä nyt tarvitaan kupillinen kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi kiva kuulla, mitä sinä mietit. Heitä kommentti!